Meillä kaikilla on omannäköisensä elämät minkä vuoksi kestävien valintojen tekeminen aina suhteellista. Halusimme Ostavastuullisesti.fi-tiimissä selvittää hiilijalanjälkemme ja vertailla kokemuksia siitä, millaisia haasteita tai onnistumisia olemme kohdanneet kestävämmän arjen tiellä. Hiilijalanjäljellä kuvataan ihmisen toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.
Käytimme apuna Sitran Elämäntapatestiä, joka arvioi hiilijalanjälkeä asumisen, ruokailun, matkustamisen ja liikenteen sekä tavaroiden ja hankintojen alakategorioissa. Keskimääräinen hiilijalanjälkemme on 2720 kg CO₂e vuodessa. Jotta onnistuisimme ilmaston lämpenemisen rajoittamisessa 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti, ihmisten keskivertojalanjäljen pitäisi olla 2500 kg CO₂e.
Lue alta neljän tiimiläisen tulokset!
Elina, viestintä- ja markkinointipäällikkö:
Tein Sitran Elämäntapatestin ja sain tulokseksi 2700 kg CO₂e, eli alle kolmasosan keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä. Tulos yllätti positiivisesti, sillä perheellisenä elämässäni on myös sellaisia kulutukseen liittyviä asioita, joihin en ole kokenut pystyväni vaikuttamaan niin paljon kuin haluaisin.
Ruoka muodosti testissä suurimman kompastuskiven. Perheessämme on ruoka-aineallergikkoja, jonka takia emme voi hyödyntää esimerkiksi kaikkia kasviperäisiä proteiinin lähteitä niin laajasti kuin haluaisimme. Sen vuoksi meillä syödään myös lihaa, mutta toisaalta esimerkiksi maitotuotteet ovat jääneet käytöstä kokonaan pois jo vuosia sitten. Lasten ruokavaliota en halua rajoittaa enempää kuin joudumme jo allergioiden vuoksi tekemään, joten me aikuiset pyrimme valitsemaan vegaanista tai kasvisruokaa lautaselle aina kun mahdollista.
Perheessämme ei ole omaa autoa, vaan lainaamme sellaista tarpeen mukaan. Matkailun päästöjen kannalta pieni paheemme ovat kuitenkin laivamatkat etelänaapuriimme Viroon, jossa vietämme lomilla pidempiä aikoja. Haluaisin ehdottomasti lisätä maata pitkin matkailua kun pandemia-ajan jälkeen matkustaminen jälleen yleistyy, mutta lasten kanssa ja koulujen loma-aikojen puitteissa ei aina pysty valitsemaan kestävintä liikkumismuotoa. Joudumme varmasti tekemään valintoja sen suhteen, millaisia tai kuinka usein matkoja tulevaisuudessa teemme.
Suosin niin vaatteiden kuin käyttötavaroidenkin kanssa käytettyä tai lainattua, mutta ennen kaikkea opettelen koko ajan pärjäämään vähemmällä. Ruuhkavuosiarjen loputtomassa vaihtuvien kokojen, sesonkien, haluamisten ja tarpeiden virrassa oma suhde omistamiseen on käynyt koko ajan minimalistisemmaksi. Omalla esimerkilläni toivon olevan vaikutusta myös lasteni käsityksiin kuluttamisesta.
Edellisen kerran tein testin viime syksynä, jolloin lukema oli selvästi suurempi. Silloin hiilijalanjälkeä nosti erityisesti asuminen, vaikka olimme jo vaihtaneet kodin sähkösopimuksen uusiutuvaan energiaan ja asumme perhekokoomme nähden sopivasti mitoitetussa asunnossa. Pohdin tuolloin että kerrostaloasujana meillä on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asumisen kokonaispäästöihin. Otin kuitenkin selvää vaihtoehdoista ja viime kesänä siirryimme taloyhtiössämme uusiutuvaan kaukolämpöön. Nyt asuminen muodostaa omassa hiilijalanjäljessäni pienimmän osa-alueen. Se rohkaisee ajattelemaan, että voin tehdä vielä vaikuttavia valintoja kunhan vain tunnistan oikeat kehityskohteet.

Jemina, verkkosivusuunnittelija:
Sain vuosipäästöikseni 2 000 kg CO₂e, joka yllätti pienuudellaan, vaikka mietinkin arjessani hiilijalanjälkeäni paljon. Päästöni alittavat jo sen tavoitteen, mikä keskivertokansalaisen kulutus tulisi olla vuonna 2030. Tämä tuntuu hyvältä, sillä en koe, että vähäpäästöiset elämäntapani ovat tehneet elämästäni niukempaa tai vaikeaa. Päinvastoin koen, että vieläkin on säätöjä mitä voin tehdä ilman että se on pois elämäni nautinnollisuudesta.
Asun yhteisössä 4 kämppikseni kanssa sähkölämmitteisessä paritalossa pääkaupunkiseudulla. Pandemian takia emme ole päässet matkustelemaan, joten muunsimme pakettiauton matkailuautoksi, jolla olemme kierrelleet kotimaata. Pakettiauto saa sähköä katolla olevasta aurinkopaneelista, mutta on valitettavasti diesel-käyttöinen. Uskon, että hiilijalanjälkeni olisi normaalissa maailmantilanteessa matkustelun takia paljon korkeampi, joten kun matkustaminen on taas mahdollista, aion pyrkiä välttämään lentämistä ja kulkea mahdollisuuksien mukaan maateitse. Siihen löytyy todella hyviä vinkkejä esim maatapitkin.net -sivustolta.
Koska talomme on sähkökäyttöinen ja vietämme aikaa viihdelaitteiden äärellä, on sähkönkulutuksemme aika suuri. Halusimme varmistaa että sähkömme tulee ainoastaan uusiutuvaa energiaa tuottavalta yritykseltä, joten valitsimme tuulisähkön Ilmattarelta. Haluaisin myös vähentää yleistä sähkön kulutusta asunnossamme, mutta se on sitten seuraava askel.
Ruokailussa pärjäämme aika hyvin, sillä taloudessamme syödään pääosin vegaanisesti, vaikkakin välillä ostamme juustoa. Taloudessamme kulutuskäyttäytyminen on myös aika hyvällä mallilla, sillä ostamme pääosin kaiken käytettynä, ja vain tarpeeseen. Haluaisin vähentää vielä juuston pois ruokavaliosta, jolloin olisimme täysin irti eläinperäisistä tuotteista.

Gerda, vastuullisuusmuotoilija:
Sain Elämäntapatestissä tulokseksi 2700 kg CO₂e. Asun kumppanini kanssa 36 neliöisessä kerrostaloasunnossa kahdestaan, mikä on hyvin kompakti ratkaisu, mutta talo on rakennettu 60-luvulla eikä yhtä energiatehokas kuin uudet rakennukset. Vaihdoimme tavallisesta sähköstä vesivoimalla tuotettuun ekosähköön jo kauan sitten, mutta talo lämmitetään tavallisella kaukolämmöllä.
Pandemian aikana olen matkustanut kotimaassa pääsääntöisesti junalla. Kesällä toteuttamani välttämätön lentomatka (perhevierailu) näkyy vahvasti testin tuloksissa. Ennen lensin jopa kaksi kertaa vuodessa kaukokohteisiin tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa – ironista eikö vaan?
Autoa minulla ei ole ikinä ollut käytössä, liikun vain julkisilla tai pyörällä. Helsingin kokoisessa ja kaltaisessa kaupungissa en näen auton omistamisessa omalla kohdallani mitään järkeä.
Pyrin ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä. En pysty hyvällä omatunnolla ostamaan uusia, varsinkaan kestämättömästi/vastuuttomasti tuotettuja tuotteita. En siedä turhia tavaroita, joten jos kyse on tavarasta jolle ei olisi usein käyttöä, ostamisen sijaan mieluummin lainaan tai vuokraan sen.
Olen jo monen vuoden ajan käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa, joko ostettua tai itse tehtyä. Zero waste -periaate toteutuu parhaiten itse tehdyssä kosmetiikassa, joten haluan kehittyä siinä lisää. Meidän taloudessa syödään vegaanisesti, suunnitellaan viikon ruoat etukäteen ja laitetaan ruokaa itse. Hyödynnämme paljon luonnon antimia kuten marjoja ja sieniä ja ostamme kaupasta punalaputettuja tuotteita. Teen myös vapaaehtoistyötä hävikkiruokakaupassa, josta tulee myös pelastettua paljon ruokaa. Inspiroidun suuresti siitä, että saan kokeilla uusia ruoka-aineksia ja keksiä uusia reseptejä.

Annukka, asiakkuuspäällikkö:
Sain Elämäntapatestissä tulokseksi 3200 CO₂. Asumisesta koituvat päästöt on minimoitu mahdollisimman pieniksi. Asumme kumppanini kanssa uudessa talossa, jossa nykyaikaiset vaatimukset ilmaston kannalta on huomioitu paremmin kuin vanhoissa taloissa. Olemme valinneet kotiimme myös Ilmattaren ekologisen tuulisähkön ja neliöitä meillä on vain tarpeeseen, 63 neliötä. Pandemian takia myös lentomatkustaminen on vähentynyt lähes nollaan. Aiemmin lentoja tuli tehtyä vuodessa keskimäärin 10-20 tuntia, kaksi Euroopan sisäistä matkaa usein ystäviä ja perhettä moikkaamaan. Jatkossa pyrin matkustamaan mahdollisuuksien mukaan vielä enemmän maateitse, mutta ajanpuutteen vuoksi lentämistä voi olla haastavaa jättää kokonaan.
Meillä on käytössämme diesel-auto, jolla teemme matkoja lomakaudella ympäri Suomea ja korona-ajan ulkopuolella myös ulkomailla. Tällä hetkellä auto on eniten käytössä harrastuksiin ja koiriemme kanssa luontoon matkaamiseen. Tämä tuntuu varsinkin pandemian keskellä erityisen etuoikeutetulta. Perheeseemme kuuluu tosiaan myös kaksi keskikokoista koiraa, jotka kuluttavat molemmat osaltaan luonnonvaroja. Ostamme koirille kuitenkin vain välttämättömät eli turhaa tavaraa, ruokaa tai sälää ei kotitaloudessamme nähdä. Koirat syövät riistapohjaista ruokaa ja lelut ostetaan usein käytettynä. Nykyään koiramme eivät syö enää ollenkaan esimerkiksi naudan- tai possunlihatuotteita.
Ruokavalioni on koostunut viimeisen seitsemän vuoden ajan kasvisruuasta. Paheeni ja kompastuskiveni on tässä juusto, jota ostan kotiin herkuksi. Muuten kotona syödään lähes aina vegaanista ruokaa, ravintolassa syön vegaanisen sijaan vegetaarisesti ja kesäkaudella tilaan myös kotimaista kalaa. Ruokaa en heitä roskiin oikeastaan koskaan, sillä se tuntuisi haaskaukselta. Syön usein seuraavina päivinä vielä edellisten päivien jämäruokia, jotka ajavat asiansa yhtä hyvin.
Tavaroiden ja vaatteiden osalta ostan lähes kaiken käytettynä kirpputoreilta tai ystäviltäni. Monesti myös lainaan tarpeellisia ja annan eteenpäin joitain itselleni hyödyttömiksi jääneitä vaatteita ja tavaroita. Osa tarpeellisista tavaroista ja vaatteista on kuitenkin sellaisia, että ne on ostettava uutena sillä muualta niitä ei löydä. Näissä pyrin aina punnitsemaan onko ostamani tuote aidosti tarpeellinen ja pitkäaikaista iloa sekä hyötyä tuova. Yhtenä oman elämäntapani peruspilarina toimii juuri jakamistalouden perusidea, jossa lainataan, vuokrataan, vaihdetaan ja kierrätetään niin tavaroita kuin ideoitakin.
Hiilijalanjälki
- Hiilijalanjäljellä kuvataan ihmisen toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Hiilijalanjälki voidaan määrittää yksilön lisäksi myös yritykselle, organisaatiolle, toiminnalle tai tuotteelle.
- Useimmiten hiilijalanjälki raportoidaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO₂e), mikä huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, keskeisimpinä metaanin (CH₄) ja ilokaasun eli dityppioksidin (N₂O).
- Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10300 kg CO₂e/vuosi. Siitä 20% muodostuu asumisesta, 29 % liikenteestä ja matkailusta, 18 % ruokailusta ja 33% muusta kulutuksesta kuten tavarat ja muut hankinnat.
Lähde: Sitra