Makkonen ja Eriksson, nuo ylen veljelliset kilpakeskustelijat, istuvat kevyen halkosavotan jälkeen Makkosen terassilla. Dosentti Makkonen kaataa kahvia ja Eriksson, saariston monitoimija, muikistelee suutaan salaovelasti. Makkonen arvelee, että kohta viuhahtaa sanan säilä, koska tähän asti ollaankin oltu yhtä mieltä.

– Laittavat taas tuulivoimapuistoa tuonne parin kilometrin päähän, lähelle sinun maitasi, Eriksson nasauttaa.

Makkosen lusikka pysähtyy kahvikuppiin:

– Niin. Jokunen kesäasukas vastustaa, ne mukamas pitävät meteliä.

– Tästä on sinne kaksi kilometriä. Mahtaa kuulua aikamoinen roottorien lotkotus, generaattorien hurina ja pörinä tänne asti. Etkös sinä luonnonrauhan takia tämän huvilan ostanut? tivaa Eriksson ja lappaa kaksi lusikallista ruokosokeria kuppiinsa.

– Ei ne kyllä minua häiritse, Makkonen töksäyttää.

Eriksson tarkastelee pöydällä vaeltavaa tuhatjalkaista, auttaa sen hellävaroen lattialle:

– Kuulemma lepakot posahtelevat kuin vappupallot hajalle, kun menevät liian lähelle tuulipuiston energiakenttää. Ja miten käy viattoman liito-oravan?

– Tuo on sellaista soopaa, ettei mitään rajaa, Makkonen tuhahtaa ja kiukun puna alkaa kohota hänen maripaitansa kauluksen alta.

Eriksson virnistää, alkaa surista ja loihee lausumaan:

– Eihän se tasainen hurina haittaa, toista se on Espoossa, missä sinä asut.

– Taitaa sinun suikassasi hurista, tollo! Makkonen kiljaisee. – Tuulimylly ei pärise eikä surise.

– Puheesi on kuin mehiläisen surinaa korvissani, Eriksson toteaa.

– Äläkä siteeraa Sinuhea. Sinun kanssasi ei pysty puhumaan asiallisesti. Ottaisit joskus selvää asioista, Makkonen kähisee ääni väristen. Hän kaataa lisää kahvia termoskannusta ja läikyttää puolet siitä terassin lattialle. Siitä kahvi valuu lankkujen välistä maahan suoraan talon alla pesivän vaivaispäästäisen niskaan.

– Senkin torvet, huutaa vaivaispäästäinen, mutta häntä ei kuulla.

Eriksson ottaa ryhdikkään asennon, nostaa kahvikuppinsa ja lausuu painokkaasti sen takaa:

– THL:n selvityksen mukaan infraäänen terveysvaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä. Mutta vaivoja ilmaantuu, etenkin jos tuulivoimala koetaan henkilökohtaisesti haitalliseksi asiaksi.

Makkonen tuijottaa ystäväänsä kuin merestä kömpinyttä huurretursasta:

– No mutta sittenhän me olemme samaa mieltä!

Eriksson ryystää kahvia ja tokaisee:

– Mutta minä olen enemmän samaa mieltä kuin sinä!

Teksti: Juha Ruusuvuori
Sarjakuva: Juha Ruusuvuori & Salla Vasenius