Tee oma kestävän kuluttamisen lupauksesi!

Satu Rämö: Sähkö tulee töpselistä?

Kuvassa nainen patikoi Islannissa kesäaikaan päällään violetti paita, mustat housut ja selässä retkeilyreppu. Taustalla näkyy vuoria ja merenlahti.

Kaupallinen yhteistyö: Ilmatar

Ilmatar halusi selvittää millaisia kysymyksiä kuluttajilla on kestävään energiaan ja kodin energiaratkaisuihin liittyen sekä vastata eri energiamuotojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin liittyviin huoliin yhdessä vaikuttajien kanssa. Tässä sarjassa avataan kyselyn tuloksia ja annetaan vastauksia kuluttajia eniten askarruttaneisiin kysymyksiin.

Ensimmäisessä osassa Satu Rämö pohtii muun muassa vastuullisen energian hintaa ja energiantuotannon ympäristövaikutuksia sekä peilaa seuraajiensa esittämiä kysymyksiä myös oman asuinmaansa Islannin tilanteeseen.

Sähkö tulee töpselistä?

Näillä leveysasteilla täällä pohjoisessa on puolet vuodesta säkkipimeää ja kylmää kuin mörön pyllyn alla. Mukavassa arjessa taloja täytyy lämmittää ja valoja pitää päällä. Talon lämpimänä pitämiseen, kodinkoneisiin, sähkösaunaan ja valaisuun uppoaa paljon energiaa. Eikä ole ihan yhdentekevää, mistä se energia tulee, sillä kyse on ison kokoluokan jutuista. Esimerkiksi Suomessa kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä asuminen ja siihen liittyvä energian käyttö vievät lähes kolmanneksen.

Onko vastuullinen energia edullisempaa?

Olen itse tällä hetkellä hieman jäävi pohtimaan suomalaisten energiankulutusta, sillä asun itse Islannissa ja meilläpäin energia on ollut nyt jo muutaman vuosikymmen ajan uusiutuvaa. Öljykriisin moukaroidessa Islanninkin taloutta 1970-luvulla täällä alettiin haaveilla energian omavaraisuudesta. Ajatella, jos ei tarvitsisi olla enää niin riippuvainen öljyn hinnasta ja saatavuudesta! Tuumasta toimeen ja Islannissa alettiin investoida kotimaisiin energianlähteisiin eli lähinnä geotermiseen energiaan ja vesivoimaan. Päätös päästöttömästä energiasta tehtiin taloudellisesta näkökulmasta, mutta sillä oli pitkän aikavälin näkökulmasta todella suuret ympäristövaikutukset. Tällä hetkellä suurin osa islantilaisten kodeista lämmitetään kuumilla lähteillä: geotermisestä energiasta on kiittäminen Islannin aktiivisia tulivuoria. Geotermisen energian ohella vielä suurempi energianlähde on voimakkaasti virtaavista jäätikköjoista peräisin oleva vesienergia.

Meillä on tulivuoria ja jokia ja vain vähän ihmisiä – joten helppohan täällä on henkseleitä paukutella kestävien energiaratkaisujen osalta…  Saarivaltion satakunta kuumavesikylpylää sijaitsee ulkoilmassa, ja niiden vedet pidetään kuumina talvipakkasellakin. Kun energia on edullista (ainoa asia, joka Islannissa on edullista on kuuma vesi) ja kun se on vielä täysin päästötöntä, energianpihistelyä ei juuri harrasteta. Paikallinen tapa tuulettaa on avata ikkunat apposen auki ja vääntää patterit täysille. Jaiks. Tähän meininkiin kesti suomalaisen jonkin aikaa tottua.

Vastuullisempi energia ei siis tosiaankaan aina tarkoita kalliimpaa energiaa. Eikä tämä havainto koske vain Islantia. Yksi suomalainen kaverini teki joku aika sitten sähkösopimuksen tuulivoimayhtiön (sattumalta juuri Ilmattaren) kanssa ja ihmetteli, kuinka paljon pienempiä heidän omakotitaloperheensä sähkölaskut nykyään ovat verrattuna entiseen. 

Energiamuotojen ympäristövaikutukset kiinnostavat

Omaan verkkopankkiin ilmestyneen sähkölaskun suuruus ei kuitenkaan koskaan kerro koko totuutta energianlähteen järkevyydestä. Vaikka kuukausittaisen sähkölaskun suuruudella voi olla isokin merkitys yksittäisen kuluttajan taloudelle, täytyy asiaa miettiä myös laajemmasta näkökulmasta. Siinä on perää, että ilmaisia lounaita ei ole. Joku sen laskun lopulta aina maksaa. Vertailun vuoksi: viiden euron teepaita ei ole paidan ostajalleen kallis, mutta kustannukset kasaantuvatkin mm. sille huonoissa työskentelyolosuhteissa puurtavalle paidan ompelijalle tai tehdaspaikkakunnan ympäristölle. 

Mikä kaikki siis lopulta vaikuttaa energianlähteen vastuullisuuteen? Tämä näyttäisi kiinnostavan laajemminkin.

Kysyin hetki sitten seuraajiltani Instagramissa, huolettaako energiamuotojen – kuten tuulen, kivihiilen, ydinvoiman, veden – ympäristö- ja ilmastovaikutukset. Sain reilusti yli tuhat vastausta, ja 94 prosenttia myönsi, että kyllä muuten huolettaa. Erityisen mielenkiintoista oli lukea seuraajien laittamia pohdintoja. Niissä toistui eräs oleellinen kysymys moneen kertaan, hieman eri muodossa vain:

Mikä on kunkin energiavaihtoehdon koko kuormittavuus?   

Eri muotojen vaikutukset ympäristöön rakentamis- ja tuotantovaiheessa?

Jep. Juuri näitä kysymyksiä olen itsekin pyöritellyt mielessäni, kun olen seurannut energiakeskustelua täällä omassa kotimaassani. Täällä meillä tuotettu energia on täysin päästötöntä. Tavallaan. Mutta esimerkiksi vesivoimalan rakentaminen ei ole mikään ihan pikkujuttu. Täytyy rakentaa pato, luultavasti joku iso pala villiä luontoa jää tekoaltaan alle, alueen ekosysteemi saattaa häiriintyä. Muutaman kymmenen vuoden aikana jäätikköjokia pitkin kulkeva maa-aines kerääntyy sakaksi tekoaltaaseen, eikä siinä laaksossa kasvakaan sen jälkeen enää mikään. Ja kun tekoallas on vuosikymmenten jälkeen täynnä kaikkea muuta kuin vettä, vesivoimalakin lakkaa toimimasta.

Silläkin on väliä, mihin syntynyt energia käytetään. Islannista vietiin hurjimpina vuosina yli 90 prosenttia energiasta ulkomaille: suuret alumiiniyhtiöt ovat rakentaneet saarelle alumiinisulattamoja hyötyäkseen maan halvasta energiasta. Ja näyttäähän se nätiltä, kun vuosikertomuksessa saattoi voi kertoa, että meidän alumiini valmistetaan ”ympäristöystävällisesti”. 

Pointtini siis on, että energiakysymykset ovat valtavan kokoisia ja ne valuvat eri suuntiin. Kyse ei ole vain siitä, kuinka paljon energiantuotanto rasittaa ympäristöä. Energiantuotantolaitosten rakentamisella on vaikutuksia ympäristöön, syntyneen energian käyttökohteilla on merkitystä kokonaisvastuullisuuteen ja tuotantoketjun vastuullisuudella samoin. Ei ole mikään ihan helppo asia pohdittavaksi. Kaltaiseni perusjulle ei voi tietää asiasta yhtä paljoa kuin vaikka energia-asioihin erikoistunut vastuullisuusasiantuntija tai voimalarakentamisen päästölaskelmia tekevä analyytikko. 

Ilmatar tuottaa 100 % suomalaista, päästötöntä lähienergiaa

Olen kuluttaja, jota kiinnostaa vastuullisuus, mutta tarvitsen apua. En tajua tästä itse tarpeeksi.

Ilmatar on suomalainen tuulivoimayhtiö, jonka  tuulivoima on 100 % Suomessa tuotettua ja täysin päästötöntä lähienergiaa. Kaikki yhtiön tuulivoimalat ovat Suomessa. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten Ilmattarella pohditaan energiantuotannon kokonaisvastuullisuuskustannuksia. Mitä esimerkiksi tuulivoimalan rakentamisessa pitää ottaa huomioon, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä ympäristön ja ilmaston kannalta?

Satu Rämö

Kirjoittaja on ekonomi, humanisti ja luovan alan yrittäjä, joka käsittelee blogissaan ja Instagramissa kaksikielisen perheen arkea laavakikkareella Islannissa.

Ilmatar vastaa

– Kuten Satukin toteaa, on selvää, ettei mitään energiatuotantoa voida rakentaa täysin ilman ympäristövaikutuksia, kertoo Tapio Potila, Ilmattaren Myynti- ja markkinointijohtaja. Tuulivoimalan rakentamista edeltää monivaiheinen ja usein vuosien mittainen arviointi- ja kehitysprosessi, jotta voidaan varmistaa vaikutukset huomioiden mahdollisimman hyvä lopputulos. 

Potilan mukaan itse asiassa vain murto-osa kaikista – jopa sadoista – alustavasti suunnitelluista ja tutkitusta tuulivoimahankkeista etenee lopulta yleiskaavan ja rakennuslupien vahvistumisen jälkeen varsinaiseen rakentamisvaiheeseen.

Tärkeintä ovat riittävän hyvät ja tasaiset tuuliolosuhteet, jotta tuulipuisto voi tuottaa puhdasta energiaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Yhtä oleellista on kuitenkin, että kaikki luonto-, ympäristö- ja maisemavaikutukset sekä asutuksen läheisyys kartoitetaan huolella jo hankkeen alkuvaiheessa. Näin varmistetaan, että sellaiset hankkeet, jotka voisivat uhata esimerkiksi alueen luontoa tai linnustoa tai tuottaa haittaa asuinympäristölle, hylätään jo ensimetreillä. 

Kansainvälisissä tutkimuksissa on selvitetty, että maatuulivoiman koko elinkaaren aikaiset (mukaan lukien sen rakentaminen, käyttö ja purkaminen) laskennalliset hiilidioksidipäästöt ovat vain 7 g/kWh, kun esimerkiksi hiilivoimalle ne ovat yli 900 g/kWh. Ilmaston kannalta tuulivoima onkin nykyisistä energiantuotantomuodoista Suomen olosuhteissa selvästi paras vaihtoehto.

 

Ilmatar

Ilmatar on uusiutuvaan energiaan panostava kotimainen energiayhtiö, joka keskittyy tuulivoimahankkeiden toteuttamiseen, energian tuotantoon, tuulisähkön myymiseen ja puhtaampaan tulevaisuuteen kymmenen vuoden kokemuksella. Tänään tekemämme päätökset sanelevat, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville: siksi filosofiamme Ilmattarella onkin “Tehdään sopimus elämän kanssa”.

Rakennamme parhaillaan Suomen suurinta tuulivoimapuistoa Pyhännän ja Kajaanin  Piiparinmäelle. Seuraavan viiden vuoden aikana rakennamme yhden ydinvoimalan verran uutta tuulivoimaa Suomeen. 

Ilmattaren tuulivoimahankkeilla on merkittävä positiivinen vaikutus Suomen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen energiantuotannossa. Olemme ainoa energiayhtiö Suomessa, joka myy ainoastaan tuulivoimaa:  sitoutumisemme päästöjen vähentämiseen on lahjamme tuleville sukupolville

Tulevaisuus on tuulen. Ja tuuli Ilmattaren.

Lue myös:

Tutustu tuulisähkösopimuksiin Ostavastuullisesti.fi -sivustolla

Sähkösopimuksen vaihto on helppo ensiaskel kestävämpään elämään

 

Kansikuva: Björgvin Hilmarsson

Jaa kirjoitus
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on telegram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *