Usein kun puhutaan vastuullisesta kuluttamisesta tai vastuullisista valinnoista, tulee itselle helposti hieman pönttö olo. On ollut hirveän vaikeaa erottaa alati laajenevilta markkinoilta niitä toimijoita, jotka aidosti toimivat vastuullisesti tai ajattelevat ympäristöä tuotteiden valmistuksessa.

Itse olen vuosia kulkenut sokeana ostamassa tuotteita, joiden alkuperä ei todellakaan kestäisi tarkempaa tarkastelua päivänvalossa. Hiilijalanjäljestä puhuminen on mennyt ohi korvien ja napajäätiköiden sulaminen vain ihmetyttänyt uutisissa. Tarpoessani töihin aamuisin 20 asteen pakkasessa on ilmastonmuutos kuulostanut pelkältä vitsiltä ja kuukausia kestävät maastopalot ympäri maailman vain kurjalta sattumalta. 

Olen syyllistynyt lähes koko elämäni ajan vähättelemään kulutuksemme vaikutuksia maapallomme tulevaisuuteen ja ummistanut silmäni ikäviltä uutisilta. Olen tuijotellut haukotellen David Attenboroughin luontodokumentteja Netflixistä ja kohautellut olkapäitäni hurjille väitteille, joiden mukaan olisimme ensimmäistä kertaa maapallon historiassa matkalla joukkotuhoon nopeammin kuin miten se olisi tapahtunut luonnon omilla ehdoilla.

Asioiden liiallinen ajatteleminen on saanut silmäkulmani kurtistumaan ja vaihtamaan nopeasti johonkin kevyempään katsottavaan. 

Valintojen edessä

Elämme kirjaimellisesti kuluttamisen kulta-aikaa, eikä ostoksien tekeminen ole ikinä ollut näin helppoa. Tilaamme nuukuuspäissämme lyhytikäistä tavaraa muutamalla eurolla 11 000 kilometrin päästä, vaikka voisimme saada vuosikymmeniä kestävän tuotteen muutaman kilometrin säteeltä kodistamme. Kuinka moni tulee ajatelleeksi lapsi- tai halpatyövoimaa tilatessaan parin euron tuotteen internetin kautta? Entä kuinka suuren hiilijalanjäljen jätämmekään jälkeemme kun lennämme muutaman päivän lomille, tehotuotamme lihaa tai tilaamme halpamuotia verkosta? 

Vähättelemme usein oman toimintamme vaikutuksia globaalilla tasolla ja urputamme, miten me muka täällä pohjolan perukoilla oikein voisimme vaikuttaa tämän maailman asioihin mitenkään. Ne tyypit siellä kaukomaillahan roskaavat ja heidän tehtaidensa saasteet ohentavat otsonikerrostamme. 

Muutokseen tarvitaan tietoa, halua ja omakohtaista heräämistä. Tieto meille on jo tarjottu ja halun muutokseen voimme löytää jo tänään. Se voi alkaa pienistä oivalluksista ja paisua muutaman vuoden aikana hyvinkin määrätietoiseen toimintaan. Tärkeintä olisi kuitenkin herätellä itsessään sitä vastuullista puolta ja ajatella näitä asioita. 

Itse heräsin tuosta ”ei minun kulutukseni mihinkään voi vaikuttaa” -unesta kirjaimellisesti pinnan alla painottomana kelluessani. Päädyin mukaan korallien uudelleenistuttamisprojektiin pienellä saarella Indonesiassa ja pääsin eturivistä katselemaan tuota lumoavaa pinnan alaista maailmaa. Olinkin vetäistä keuhkot täyteen suolaista merivettä, kun tajusin meidän aiheuttaneen pitkälti jo tuon upean merenalaisen maailman tuhon. Katsoin ympärilleni ja näin oman toimintani sekä kanssamatkaajieni kädenjäljen selkeämmin kuin koskaan. 

Olin sanaton. 

Halusin siltä seisomalta uida halaamaan jokaista kalaa ja pyytää anteeksi jokaista – ei-ekologista – aurinkorasvatippaa, jonka vuosien varrella olin huuhtonut iholtani mereen.  

En ollut halunnut uskoa meidän olevan syypää ilmastonmuutokseen, enkä halunnut uskoa luonnon tuhoutuvan takiamme. Oli niin paljon helpompaa ja mukavampaa sysätä ikävät ajatukset sivuun, lentää viikonlopuksi Roomaan juomaan viiniä ja kahlata läpi alelaareja halpamuotiliikkeissä. 

Kohti kestävämpää huomista

Tuon Indonesiassa viettämäni ajan jälkeen jouduin siis minäkin nielemään sen karvaan totuuden, että näin me emme vain voisi jatkaa eteenpäin. Aloin tarkastella arkisia ostoksiani ja tutkia konkreettisia keinoja, joilla pystyisin parantamaan kulutustottumuksiani. Vaatisiko se paljonkin muutoksia? Olisiko muutoksissa vaikea pysyä ja olisiko kallista ostaa vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita? 

Hankin muutaman vastuullisesti tuotetun vaatteen ja huomasin vuoden jälkeen niiden näyttävän edelleen täysin uusilta. Ostin kuukupin ja huomasin säästäväni puolen vuoden jälkeen sen ostosta jo rahaa. Vähensin lihansyöntiä, aloin käyttämään joukkoliikennettä ja lopetin ylimääräisen ostelun. Löysin siis hyvin nopeasti elämästäni asioita, joiden kohdalla pystyin kuluttamistottumuksiani muuttamaan. 

Kukaan ei tosiaankaan voi olla paras kaikilla osa-alueilla, mutta omia kulutustottumuksiaan voi tarkastella kriittisemmin. Muutoksen edessä itselle pitää myös osata olla armelias, mutta pyrkiä tietysti kohti kestävämpää huomista. Niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, olen itse havahtunut tarkastelemaan omia valintojani vasta viime vuosien aikana ja yritän koko ajan tehdä parempia valintoja. Nyt olen allekirjoittanut kestävän kuluttamisen lupauksen, ostanut aurinkorasvaa, jonka etikettien katsominen kestää kirkkaassa päivänvalossakin tarkemman tarkastelun, ja pyrkinyt pitäytymään kestävissä valinnoissa. 

Sillä loppujen lopuksi meidän jokapäiväisillä valinnoillamme, ostoksilla sekä kuluttamisella on väliä. Vastuullisesti tuotteita valmistavia yrityksiä tukemalla olemme aina askeleen lähempänä parempaa ja kestävämpää huomista. 

Oletko sinä kokenut vastuullisuusheräämisen? Mikä sai sinut muuttamaan kulutustottumuksiasi?

Sandra Pesonen

Kirjoittaja on Terveiset päiväntasaajalta -blogin takana hääräävä matkabloggaaja, jonka missiona on koralliriuttojen pelastaminen sekä vastuullisten valintojen tekeminen matkoilla. Sandra asuu osan vuodesta Indonesian Länsi-Papualla, jossa hän työskentelee pienessä paikallisessa resortissa. Sandran elämää voi seurata myös Instagramissa.