Ilmastonmuutoksen torjunta ja energiamurros voivat näyttää yksittäisen kansalaisen näkökulmasta vyyhdiltä, joista ei hullukaan ota selvää, ja joihin omat vaikutusmahdollisuudet ovat kovin vähäiset. Kaikenkarvaisia väitteitä ja ohjeita sinkoilee. Pahimmassa tapauksessa kallis investointi päästöjen vähentämiseen voikin johtaa päästöjen kasvamiseen.
Kestävää energiaa käsittelevässä artikkelisarjassa tutkimme ilmastonmuutoksen ja energiankäytön yhteyttä sekä pyrimme eri näkökulmien avulla vastaamaan kysymykseen voiko sähkösopimuksella todellakin muuttaa maailmaa? Sarjan kirjoittajana on vastuullisuuspanelisti ja BIOS-tutkimusyksikön tutkija Antti Majava.
Ilmastonmuutos ja energia
Ihmisen toimien vaikutus maapalloon ja sen ilmastoon on äärimmäisen monimutkainen ilmiö. Ilmastoa lämmittävien päästöjen vähentäminen sen sijaan ei loppujen lopuksi ole kovin monimutkaista, kun sisäistää tietyt energia- ja materiaalivirtojen peruslähtökohdat.
Teollisuuden, tilojen lämmityksen ja liikenteen käyttämät energiatuotteet aiheuttavat yli 70 % kaikista ilmastopäästöistä. Suurin osa päästöistä aiheutuu miljoonia vuosia sitten maaperään varastoituneen fossiloituneen biomassan eli kivihiilen, öljyn ja fossiilisen maakaasun poltosta.
Erityisesti Suomessa on oleellista huomata, että myös tuoreiden biomassojen, kuten puun ja turpeen poltosta syntyy ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Fossiilisten biomassojen energiatiheys on paljon suurempi kuin kosteiden tuoreiden biomassojen. Tästä johtuen puusta vapautuu poltettaessa tuotettua energiayksikköä kohden paljon enemmän hiiltä fossiilisten polttoon verrattuna.
Tästä päästään sujuvasti siihen, mitä hiilineutraalius, jonka saavuttamiseen Suomi on sitoutunut 15 vuoden kuluessa, oikeastaan tarkoittaa? Hiilineutraaliudessa ihmiskunnan tuottamat ilmastopäästöt ja luonnon hiilinielut ovat tasapainossa siten, että maapallon ilmakehän hiildioksidipitoisuuden nousu pysähtyy. Pariisin ilmastokokouksessa sovittu yhteinen tavoite on pysäyttää lämpeneminen 1,5 asteen globaaliin keskiarvoon. Koska lähellä napoja lämpeneminen on voimakkaampaa, tulee esimerkiksi Suomi luultavasti lämpenemään noin 3 astetta.
Hiilidioksidipitoisuus on jo noussut tasolle, joka aiheuttaa voimakasta lämpenemistä. Tämän voi huomata kaikkialla maailmassa erilaisten sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä. Koska ilmastopäästöjä ei pystytä välittömästi lopettamaan ja päästöt todennäköisesti kasvavat vielä hetken, ehtii ilmasto lämmetä joka tapauksessa vaarallisen paljon. Jotta säästyisimme pahimmilta vaikutuksilta, ei hiilineutraaliuden saavuttaminen riitä, vaan ihmiskunnan päästöjen on käännyttävä mahdollisimman pian negatiivisiksi. Meidän on siis kyettävä sitomaan ilmakehästä enemmän hiiltä kuin mitä sinne päästämme.
Ilmastotoimien oleellisimpana tavoitteena on siis vähentää nopeasti ilmastopäästöjä ja kasvattaa yhtä nopeasti hiiltä sitovia nieluja. Tärkein seurattava asia onkin ilmastopäästöistä ja hiilinieluista laskettavat kokonaispäästöt ilmastoon. Ne ilmoitetaan usein hiiliekvivalentteina (CO2-ekv), joka tarkoittaa että lukemaan on laskettu mukaan myös muut ilmastoa lämmittävät kaasut hiilidioksidin lisäksi.
Sarjan seuraavassa osassa käsittelemme tarkemmin hiilinieluja ja niiden merkitystä päästöjen vähentämiselle.
Antti Majava
Kirjoittaja on Vastuullisuuspaneelin jäsen ja BIOS-tutkimusyksikön tutkija
Lue sarjan muut osat
Osa 1: Kestävän energian jäljillä: Voiko sähkösopimuksella muuttaa maailmaa?
Osa 2: Kestävän energian jäljillä: Hiilinielut
Osa 3: Kestävän energian jäljillä: Erilaiset energiamuodot
Osa 4: Kestävän energian jäljillä: Tuulen ja auringon aika
Osa 5: Kuluttajan päätökset
