Liity joukkoomme tekemään kestävämpiä valintoja ja voita lahjakortti Holmastolle!

Kestävämpää kalaa ruokapöytään

Miljoonille ihmisille kala ja merenelävät ovat elintärkeä ruoan- ja elinkeinonlähde. Kalastukseen ja kalaruokiin liittyy myös paljon tärkeitä perinteitä ja monille kalastus on tapa pysyä yhteydessä luontoon ja parantaa omavaraisuutta. Kalastus on päätoiminen elinkeino sadoille suomalaiselle ja myös kiinteä osa rannikkoseutujen perinteitä ja kulttuuria.

Kotimainen kala on hiilijalanjäljeltään pääsääntöisesti ilmastoystävällistä ruokaa, mutta useiden luonnonvaraisten kalalajien kannat ovat heikentyneet ja kalankasvatuksen ravinnepäästöt aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä niin sisävesialueilla kuin merellä.

Kalastuksen haitat vesiekosysteemeissä

Pyydetystä kalasta maailmanlaajuisesti reilu neljännes päätyy jätteeksi ennen ruokapöytään tarjoilua. Yli kolmannes maailman kalakannoista on liikakalastettuja, eli kaloja pyydetään niin paljon, etteivät kalakannat ennätä uusiutua. Liikakalastus on johtanut myös lajien sukupuuttoon. Yhdenkin lajin katoaminen rikkoo ravintoketjua ja voi aiheuttaa paljon tuhoja ekosysteemissä. Kestämätön kalastus uhkaa merien ekosysteemien ja merenelävien lisäksi myös kalastusyhteisöjä. 

Yli miljardi ihmistä on riippuvaisia merenelävistä proteiinin lähteenä ja vesiekosysteemien häiriintyminen vaarantaa myös ruoantuotannon. YK:n alueellisen tiedotuskeskuksen mukaan merten hyvinvointi on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hidastamisen näkökulmasta. Meret toimivat hiilidioksidinieluina, peittävät yli 70 prosenttia maapallon pinta-alasta ja tuottavat vähintään puolet ilmakehän hapesta. 

Merten ylikalastusta ja ekosysteemien horjumista voisi tasapainottaa kasvattamalla kestävää sisävesikalastusta. Sisävesikalastus tarjoaa mahdollisuuden lähiruokaan ja mahdollistaa esimerkiksi Suomessa elinkeinon paikallisille yrittäjille. Sisävesikalastus kaupallisiin tarkoituksiin on kuitenkin vielä vähäistä. 

Sisävesikalastus kaupallisiin tarkoituksiin on vähäistä, mutta kalastus on myös tärkeä harrastus ja perinnetaito monille suomalaisille. Kuva: Anne Nygård.

Kalankasvatuksen haasteet ja mahdollisuudet

Vesiviljelyn avulla voidaan säilyttää luonnosta kokonaan hävinneitä arvokalakantoja ja vahvistaa heikentyneitä kantoja. Perinteisessä kalankasvatuksessa käytettävät ravinteet voivat kuitenkin kuormittaa vesistöjä. Kalat kasvatetaan useimmiten avoimissa järjestelmissä, kuten verkkoaltaissa. Näissä yksilöt elävät tiiviimmin kuin luonnossa, jonka vuoksi esimerkiksi sairaudet leviävät helpommin. Kasvatuksessa ei myöskään ole luonnollisia petokaloja “karsimassa” sairaita yksilöitä joukosta.

Kasvatuskalojen sairaudet voivat levitä myös luonnon populaatioihin, mikä on aiheuttanut laajoja tuhoja luonnollisissa kalakannoissa. Luonnolliset kalapopulaatiot häiriintyvät myös jos kasvattamoista karanneet kalat pääsevät lisääntymään luonnonvaraisten kanssa.

Verrattuna muihin eläinproteiinin tuotantotapoihin kalankasvatus on kuitenkin kaikista kestävin, sillä kalat hyödyntävät ravinnon tehokkaammin kuin maalla kasvatetut eläimet. Luonnonvesillä kalastusta tulisi seurata tarkemmin ja sitä tulisi rajoittaa alueilla, joiden kalakannat ja ekosysteemien kestävyys on vaakalaudalla. Lisäksi perinteisen kalanviljelyn ohelle tarvitaan parempia keinoja, joilla ruoantuotanto onnistuu luontoa ja vesiekosysteemejä kunnioittaen. Noin puolet maailmassa syödystä kalasta on tuotettu vesiviljelyssä.

Kestävämpää kalantuotantoa

Perinteisen vesiviljelyn rinnalle on kehitetty entistä kestävämpiä tapoja, joilla kalankasvatuksessa käytettävien ravinteiden päätymistä luonnonvesistöihin voidaan rajoittaa. 

Luonnonolosuhteista riippumaton ja vähän kuormittava kiertovesikasvatus on lisääntynyt viime vuosina. Kiertovesikasvatuksessa kalat kasvatetaan sisämaassa altaissa, joiden vesi puhdistetaan ja käytetään yhä uudelleen. Perinteiseen kalankasvatukseen verrattuna kiertovesilaitokset käyttävät vähemmän vettä ja vedenpuhdistuksen myötä niistä syntyy myös vähemmän rehevöittäviä päästöjä. Menetelmän ravinnekuormitus on hyvin hallittavissa ja se mahdollistaa optimaalisten kasvatusolosuhteiden ylläpitämisen ympärivuotisesti.

Suomessa kiertovesialtaissa on kasvatettu sampea, nieriää, siikaa ja kuhaa sekä viime aikoina myös kirjolohta. Maamme ruokakalatuotannosta jopa 95 % on kirjolohta, joten valitsemalla kotimaista, kiertovesilaitoksissa kasvatettua kirjolohta voi vaikuttaa omalta osaltaan kalan ympäristövaikutusten pienentämiseen. Sen hiilijalanjälki on jonkin verran luonnonkaloja suurempi, mutta toisaalta pienempi kuin esimerkiksi norjalaisella tuontilohella.

Suomen taimenkanta on pienentynyt huolestuttavasti. Suosi mielummin esimerkiksi ahventa tai särkeä ruokapöydässä. Kuva: John Werner

Vastuullisempia valintoja lautaselle

Vastuullinen kalansyöjä valitsee lautaselle kestäviä kalalajeja, joiden pyynti on tehty mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavasti ja joiden kalastus ei uhkaa lajin elinvoimaisuutta. Kotimaisen kalan hiilijalanjälki on suhteellisen pieni, mutta kestävä kalansyönti vaatii myös tarkempaa kasvuolosuhteiden tarkastelua. 

Kestävyyden näkökulmasta on parasta valita lautaselle kotimaisia särkikaloja, kuten särki, säyne/säynävä ja lahna. Särkikaloilla on roskakalojen maine, jonka vuoksi niiden kannat ovat paikoitellen jopa ylitiheitä. Särkikalojen syönnistä on viime aikoina noussut pieni trendi, ja niillä onkin erinomaiset ravintoarvot. WWF:n kalaoppaan mukaan särkikaloja kannattaa suosia ruokakalana myös ekologisista syistä: ne ovat lähiruokaa, ja ylisuuret särkikalakannat voivat lisätä järvien rehevöitymistä. 

Siika on monille tuttu herkku, mutta valitettavasti vaellussiikojen kannat ovat vähentyneet huomattavasti. Osta siis kotimaistakin merisiikaa harkiten ja suosi mieluummin sisävesistämme pyydettyä tai Suomessa kasvatettua siikaa. Myös taimenkannat ovat pienentyneet hälyttävästi niiden luonnollisen elintilan rajoittumisen ja esimerkiksi kutupaikkojen padoittamisen vuoksi. Vältä ostamasta Suomen sisävesistä tai Itämerestä pyydettyä taimenta ja osta vain ASC-merkittyä taimenta tai harkiten kasvatettua taimenta.

Trooppisia mereneläviä kannattaa välttää, elleivät niiden kasvu- tai kasvatusolosuhteet ja populaation kestävyys ole tiedossa. Uhanalaisiakin mereneläviä myydään laajasti. Suomessakin sushi-ravintoloissa näkee myytävän ankeriasta, vaikka ankerias on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen. Kysy kalaravintolasi raaka-aineiden lähtökohdista ja tiedustele, voisiko ravintola tarjota enemmän kestävästi tuotettuja ja vahvakantaisia kalalajeja.

Lisää tietoa hyvistä vaihtoehdoista ja kestämättömistä kalalajeista löydät WWF:n Kalaoppaasta.vii

Artikkelin kansikuva: Bob Brewer

Jaa kirjoitus
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on telegram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *