Liity joukkoomme tekemään kestävämpiä valintoja!

Kansainvälisen ympäristönsuojelun onnistumisia: Montrealin pöytäkirja

Vuonna 1984 ilmakehää suojaavan otsonikerroksen havaittiin huomattavasti ohentuneen Etelämantereen yläpuolella. Ilmiö herätti huolen otsonikerroksen tilasta ja otsonikadon aiheuttamasta uhasta biosfäärille. Otsonikehä on maapallolle elintärkeä suojakerros, joka suojaa biosfääriä ultraviolettisäteilyn haitallisilta vaikutuksilta, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi ihosyöpää, harmaakaihia ja vahingoittaa kasveja sekä ravintoketjuja.

Tutkijat havaitsivat, että otsonikerrosta vaurioitti erityisesti ilmakehään päässeet CFC-yhdisteet. CFC-yhdisteet ovat kloorista, fluorista ja hiilestä muodostuvia yhdisteitä, joita on käytetty yleisesti esimerkiksi kylmälaitteissa, sammutuskalustossa ja sumutinpullojen ponnekaasuna.

Hälyttävän löydön vuoksi CFC-yhdisteiden käyttöä alettiin rajoittaa otsonikerroksen suojelemiseksi Wienin sopimuksella ja siitä seuranneella Montrealin pöytäkirjalla. Montrealin pöytäkirja on kannustava esimerkki siitä, millaista vaikutusta voidaan saada aikaan kansainvälisellä yhteistyöllä sekä myös kuluttajien ja kulutustuotteita valmistavien tahojen tekemillä ratkaisuilla. Pöytäkirjan siivittämänä luotiin teknologisia läpimurtoja ja vaikutusvaltaiset toimijat muuttivat toimintatapojaan otsonikadon pysäyttämiseksi.

Montrealin pöytäkirjan alkutaipale

Yhdistyneiden kansakuntien Wienin yleissopimus loi raamit ilmakehän otsonikerroksen tilan seuraamiseen liittyvälle tieteelliselle ja tekniselle yhteistyölle. Wienin yleissopimuksen pohjalta vuonna 1987 laadittiin Montrealin pöytäkirja, jolla säädettiin käytännössä otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotannon, kulutuksen ja kaupan rajoittaminen. Euroopan yhteisö ja 29 muuta maata allekirjoitti 16.9.1987 Montrealin pöytäkirjan, jonka täytäntöönpano käynnistyi kahta vuotta myöhemmin.

Alkuperäinen pöytäkirja ei suinkaan ollut sellaisenaan täydellinen – se sai kritiikkiä liian höllistä tavoitteista ja sopimuksen noudattamisen seurannan heikkoudesta. Sopimusta täydennettiin ja laajennettiin vuosien varrella. Esimerkiksi alkuperäisenä tavoitteena oli vähentää haitallisimpien otsonikehää vahingoittavien aineiden käyttöä 20 prosenttia vuoden 1986 tasosta vuoteen 1994 mennessä ja puolella vuoteen 1999 mennessä. Jo seuraavan vuosikymmenen alussa tavoitetta kiristettiin ja haitallisimpien aineiden käyttö päätettiin lopettaa kokonaan vuoden 1995 loppuun mennessä. Vähäinen CFC-yhdisteiden käyttö sallittiin edelleen tietyissä akuuteissa käyttökohteissa kuten astmalääkkeissä.

Pöytäkirjan muutoksien myötä myös rajoitettavien yhdisteiden lukumäärää kasvatettiin ja perustettiin komitea sopimuksen noudattamisen seuraamiseksi. Lisäksi luotiin esimerkiksi rahoitusjärjestelmä (Multilateral Fund for the Implementation of the Montreal Protocol), jolla haluttiin tukea kehitysmaita suoriutumaan päästötavoitteista. Kehitysmaille myönnettiin myös 10 vuoden siirtymäaika teollisuusmaihin verrattuna, mikä rahoituksen ohella avitti myös heikommassa asemassa olevien valtioiden mukaantulon sopimuspöytään. 

Kritiikkiä on esitetty myös siitä, että rajoitukset loivat kielletyille yhdisteille pimeät markkinat ja sitä, että siirtymäaikaa hyväksikäyttäen teollisuusmaat ovat voineet siirtää tuotantoaan kehitysmaihin. Silti Montrealin pöytäkirjan ansiosta Ympäristöministeriön mukaan otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutusta on vähennetty maailmanlaajuisesti yli 98 prosenttia vuodesta 1987, ja haitallisimpien aineiden käytöstä on nykyään pääosin luovuttu kokonaan.

Aerosolipullojen ponnekaasuna käytetään nykyään CFC-yhdisteiden sijaan butaanin ja propaanin seosta joka ei vahingoita ilmakehää. Kuva: JJ Shev.

Vahingollisten yhdisteiden korvaaminen

Otsonikerrosta heikentäville aineille löytyy korvaavia aineita tai menetelmiä lähes kaikissa käyttökohteissa. Moni muistaa otsonikerroksen aukon saaman mediahuomion, ja monille se on ollut ensimmäisiä hälytysmerkkejä ilmaston tilasta. CFC-yhdisteiden korvaaminen on ollut suhteellisen helppo ja kuluttajalle huomaamatonta – meistä harva kiinnittää sen tarkemmin huomiota jääkaapin motoriikkaan tai aerosolipullojen sisältöön.

Pöytäkirja sai toisaalta myös kritiikkiä siitä, että pitkään kiellettyjä aineita korvattiin HFC-yhdisteillä, jotka eivät heikennä otsonikerrosta, mutta ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja ja kiihdyttävät siten ilmaston lämpenemistä. Vuonna 2016 Kigalissa hyväksytyllä muutoksella rajoitettiin myös HFC-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä, mikä voi jarruttaa lämpötilan nousua puolella asteella vuosisadan loppuun mennessä. Kigalin muutos on laajentanut ja vahvistanut pöytäkirjan vaikutusta entisestään. 

Nykyään kylmäaineina käytetään luonnon hiilivetyjä, jotka ovat vähemmän haitallisia luonnolle. Uusimmissa eurooppalaisissa laitteissa kylmäaineena käytetään isobutaania, jonka vaikutus kasvihuoneilmiöön on hyvin pieni verrattuna HFC-yhdisteisiin. Aerosolipullojen ponnekaasuna käytetään nykyään butaanin ja propaanin seosta joka ei vahingoita ilmakehää, mutta tekevät esimerkiksi spray-maaleista erittäin tulenarkoja.

Montrealin pöytäkirjan saavutukset

Nature-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan Wienin yleissopimus ja Montrealin pöytäkirja ovat pysäyttäneet ilmakehän otsonikadon ja mahdollistaneet otsonikerroksen elpymisen. Artikkelin mukaan pöytäkirja on onnistuneesti hidastanut ilmastonmuutosta enemmän kuin mikään muu ihmisten toiminta tähän mennessä.

Otsonikadon pysäyttäminen onnistui osakseen siksi, että haitallisten yhdisteiden tilalle löytyi jo rajoituksia laatiessa kaupallisesti kannattavia teknologisia vaihtoehtoja. Pöytäkirjan rajoitukset vauhdittivat ympäristöystävällisen teknologian kehittymistä merkittävästi. Otsonikadon pysäyttämisessä ovat ­olleet myös sijoittajien ja kuluttajien päätökset sekä markkinakehitys. Kuluttajien valinnat esimerkiksi jääkaappimallia ja hiuskiinnepulloja ostaessa ovat olleet arkisia, mutta vaikuttavia muutoksen vauhdittajia. Näillä aineksilla on mahdollista vaikuttaa myös muihin ympäristökriiseihin.

World Economic Forumin mukaan Montrealin pöytäkirja on estänyt yli 135 miljardin tonnin hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen pääsyn ilmakehään. On arvioitu, että elvytystoimien ansiosta on globaalisti ehkäisty jopa 2 miljoonaa ihosyöpätapausta. Toimet ovat säästäneet arvioiden mukaan lähes 2 biljoonaa euroa ehkäisemällä tuhoja esimerkiksi maatalouden ja kalastusteollisuuden saralla. Ilman Montrealin pöytäkirjan käynnistämiä aktiivisia toimia, Etelämantereen otsoniaukko olisi ollut 40% suurempi vuonna 2013. Tutkijat ovat havainneet, että 80-luvulla havaittu otsoniaukko on kutistunut vuodesta 2000 lähtien 4 miljoona neliökilometriä – Intiaa suuremman alueen verran.

Montrealin pöytäkirja on hieno esimerkki kansainvälisen ympäristönsuojeluyhteistyön menestyksestä. Se on ainoa kansainvälinen ympäristösopimus, jonka nykyään kaikki maailman maat ovat ratifioineet. Olemme välttyneet laajamittaiselta otsonikadolta, mutta otsonikerroksen on kuitenkin ennustettu elpyvän entiselleen vasta tämän vuosisadan loppupuolella, sillä jo päästetyt yläilmakehän otsonikerrosta tuhoavat aineet pysyvät pitkään ilmakehässä.

Globaalilla yhteistyöllä ja ilmastosopimuksilla voi siis rajoittaa menestyksekkäästi päästöjä ja ilmaston lämpenemistä. Tulosten näkyminen voi kuitenkin olla hidasta. Siksi on tärkeää toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen kiihtymisen estämiseksi jo nyt. Otsonikerrosta heikentävien yhdisteiden korvaaminen on ollut suhteellisen helppoa, mikä on osaltaan tehnyt pöytäkirjan toteutuksesta helpompaa eikä tavallisen ihmisen arkeen ole pahemmin tarvinnut puuttua.

Työ päästöjen vähentämiseksi jatkuu ja ilmaston lämpeneminen voi edelleen kumota sopimuksen saavutuksia, mutta Montrealin pöytäkirjasta voi oppia, että globaaleilla sopimuksilla, teknisellä ja kaupallisella panostuksella sekä sitouttavalla yhteistyöllä on mahdollista auttaa ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

Artikkelin kansikuva: NOAA

Jaa kirjoitus
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on telegram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *